Oli ihanaa laskeutua aurinkoon ja lämpöön. Viikon teemana on kulttuurien väliset taidot ja jo koneessa huomasi eroja eri kulttuureista tulevien välillä. Suomalaiset istuivat koko 6,5 tuntia kestävän lennon kuuliaisena maskit tiukasti kasvoilla, hyvän kun uskalsivat raottaa syödessään ja juodessaan. Edessäni koneessa oli ryhmä nuoria Valko-Venäjältä, joille taasen tuo maskin pysyminen kasvoilla vaikutti olevan todella haastavaa ja lentoemännät siitä aina ohikulkiessaan joutuivat huomauttamaan.

Päätin jo etukäteen, että kun saavun Teneriffan Eteläisellä kentälle ja minun on omatoimisesti päästävä pohjoispuolelle Santa Cruz iin, en saa käyttää englantia lainkaan. Olen lukiossa 80-luvulla opiskellut espanjaa, ja kielitaitoni on siis todella heikko. No eihän se mennyt niin kuin Strömssöössä. Minun piti ostaa ladattava Bono-carta julkisia kulkuneuvoja varten (bussi= guagua, lausutaan vauva). No en sitten ostanut, kun en osannut. Ystävällinen espanjalainen nainen kuitenkin opasti minut oikeaan bussiin ja sanoi, että voin maksaa myös dinerolla, jota minulla onneksi oli, koska carta ei käy bussissa. Tässä kohtaa oli jo hiki. Ja jano, koska keskittyessäni bussikorttiautomaatin etsintään kentällä, en huomannut ostaa vettä. Bussimatka kentältä Santa Cruz iin kesti noin tunnin ja osasin jäädä oikealla pysäkillä pois. Tässä kohtaa päätin turvautua jo Google mapsiin, koska hiki, jano, pissahätä ja nälkä.

Hotelli löytyi helposti ja siellä minua oli vastassa tuleva kurssikaverini Melanie, opettaja Saksasta. Kävimme yhdessä syömässä ja tarkistimme seuraavan päivän logistiikkakuviot, koska kurssi pidetään viereisessä La Laguna kaupungissa. Uni tuli nopeasti. Hasta manana!