Viimeiset päivät Sandefjordissa olivat koleita, loskaista ja ne kaikkein antoisimmat. Jokainen pirteä norjalainen pahoitteli vuoron perään säätä, ikään kuin hyvän isännän tulisi tarjota myös hyvät kelit. Itse en säästä niin välittänyt, sillä se teki maisemista vielä kauniimmat, vaikkei täällä päin Norjaa niin suuria huippuja olekaan.

Loppu viikko kului ihan oikeaa asiakastyötä seuratessa pelkän työntekijöille keskustelemiseen sijaan. Seurasin terveydenhuollon opettajaa kahden eri ryhmän kanssa ja pääsin keskustelemaan mukautetussa työharjoittelussa olevan asiakkaan kanssa.

Norjassa on muutettu lainsäädäntöä sotealojen työstä ja osa jo vuosia alalla olleiden esim. Hoiva- avustajien on nyt päkerrettävä pätevyys koulunpenkillä. Fønix järjestää heille pätevyyskoulutuksia.
Pysyin yllättävän hyvin kärryillä norjankielisestä opetuksesta huolimatta, kun opiskelimme epilepsiasta ja synapseista.

Toinen ryhmä koostui työttömistä, jotka halusivat avustajiin töihin erilaisiin hoitolaitoksiin. He olivat juuri palanneet harjoittelujaksoltaan ja koko luokka surisi kun kokemuksia verrattiin. Ryhmässä oli paljon maahanmuuttajia ja nuoria. Osa oli saanut jo työpaikankin. Parasta harjoittelussa oli kuulemma ollut sen sosiaalinen puoli, että saa piristää potilaita ja auttaa. Huonointa oli surulliset kohtalot, varsinkin kun potilas oli nuori.

Ryhmä tuntui hehkuvan innokkuutta, vaikka osa ei ollut edes tiennyt, että tämä on heidän viimeinen päivänsä…

Ohjatun keskustelun jälkeen oli aika juhlallisesti jakaa todistukset pätevyyden suorittamisesta ja syödä Fønixin leipomossa leivottua gluteenitonta marsipaanipäällysteistä kakkua. Ramadania viettäville oli tietysti Take away astiat. Kakku katosikin kuin silmissä mutta minullekin riitti lopuksi pieni pala. Oli hyvää!

Näin paljon eroja työhön Sillassa. Norja näyttää resurssoivan paljon enemmän osatyökykyisten työllistymiseen ja työllistämiseen ylipäätään. Miltein kaikki työntekijät kertoivat, että heillä on enintään viisi asiakasta (lukuunottamatta terveydenhuollon opettajaa, jolla on useita luokkia). Monet olivat hämmentyneitä, kun kerroin omasta työstäni.

Toinen ero oli erilaisten välineiden systemaattinen käyttäminen YouTube videoista, kartoituksen välineisiin ja etäalustoihin. Sain erityisesti autismi-ryhmältä paljon videoita opiskeltavaksi. Se otanko näistä välineistä mitään arjentyöhön….jää nähtäväksi.

Kolmantena erona oli viranomaisen oloinen asiakastyöote. Vaikka kaikki työntekijät vaikuttivat olevan intohimoisia työhönsä, niin he vaikuttivat toimivan kuin viranomaiset, toki asiakaslähtöisemmin. Yksi selittävä tekijä on varmasti se, että kaikki työntekijät olivat korkeastikoulutettuja. Tärkeintä oli usein se mitä systeemiä käytetään. Työ oli kyllä hyvin tehokasta mutta usein kaavamaista.

Fønixissä on ehdottomasti erittäin ammattitaitoista ja sydämmellistä porukkaa, niin asiakkaissa kuin työntekijöissäkin ja oli ilo käydä tutustumassa heidän toimintaansa.

Jäähyväislahjaksi sain perinteisiä kansanherkkuja. Ruskeaa juustoa, joka tuskin selviytyy reissusta Suomeen ja ”nopean lounaan”, joka taitaa matkata suoraan jonkun masuun.

Nyt takaisin pannukakkumaahan!