Osallistuin helmikuussa 19.-25.2.2023 Job Shadowing-jaksolle Erasmus+-ohjelman mahdollistamana. Matkakohteena oli Romanian Bukarest, jossa pääsin tutustumaan Jilavan vankilaan. Vierailun aikana sain mahdollisuuden tutustua vankilan eri osastoihin ja toimintoihin sekä vierailla myös Rahovan vankilassa sekä Romanian monimuotoiseen vankilajärjestelmään.

Jilavan vankilassa pääsin tutustumaan eri osastoihin ja toimintoihin. Alueella oli monia eri osastoja, sekä esimerkiksi kirkko, jossa oli huomioitu moniuskontoisuus sisustuksessa ja toiminnoissa. Pääsin tutustumaan myös alueen vanhaan ja käytöstä poistettuun, mielenkiintoiseen vanhaan osaan nimeltä Fortul 13. Vanha osasto oli alun perin rakennettu suojaamaan kaupunkilaisia Ottomaanien hyökkäykseltä, ja se oli osa Bucharestia ympäröivää tunneleitten kehää. Fortul 13 oli käytössä vankilana 1900-luvun alusta lähtien, sen rapistuneet seinät ja historian havina loivat vaikuttavan tunnelman. Erityisen mieleenpainuva oli maan sisään rakennettu kellarimainen ”musta huone”, joka oli saanut nimensä huoneen kaarimaisia seiniä peittävän homeen vuoksi. Erityisesti poliittisia vankeja pidettiin kuulusteluissa pitkiäkin aikoja tuossa ikkunattomassa tilassa, joka saattoi kerätä vettä puoleen metriin. Vaikka Fortul 13 alueella oli toiminta loppunut 1970-luvulla, oli alue edelleen vankilan käytössä lähinnä pihamaana, puutarhana sekä mehiläistarhana.

Jilavan vankilassa on kehittämismyönteinen ilmapiiri. Haasteita löytyi, esimerkiksi rakennuskanta alkoi tulla tiensä päähän, ja tälle etsittiin aktiivisesti ratkaisuja. Vankila oli täynnä, vankeja saattoi olla yhdessä sellissä 16. Kehitystyötä tehtiin monelta osin ja erilaisille hankkeille oltiin avoimia. Myös työntekijöiden oloihin, osaamiseen ja hyvinvointiin haluttiin kiinnittää huomiota. Vankilatyöntekijöiden eliniänennuste oli lyhyempi kuin muilla johtuen työn rankkuudesta ja kehittämistyötä pyrittiin tekemään tämänkin asian parissa. Vankilassa hyödynnettiin esimeriksi E-learning materiaalia työntekijöiden oppimisen tukena, ja tätä varten oli kehitetty erillinen järjestelmä, jossa aktiiviselle oppijalle tarjottiin mahdollisuuksia urakehitykselle.

Vankilassa oli käytössä plussa- ja miinuspistesysteemi, jossa vangit pystyivät keräämään pisteitä hyvästä käytöksestä. Pisteiden avulla sai mahdollisuuden ansaita erilaisia etuja, kuten ylimääräisen vapaapäivän kotilomalle. Vankilassa oli myös erilaisia osastoja, ja vangit tekivät päiväsaikaan erilaisia töitä eri yrityksissä, kuten Subwayssa, tai suorittivat vankilan ylläpitoon liittyviä tehtäviä. Jotkut vangit työskentelivät myös vartijoiden apuna. Sanottakoon, että pistejärjestelmän haasteena suhteessa kuntoutumiseen on se, että asioita tehdään herkästi pelkkien pisteiden vuoksi, ei oman kuntoutumisen takia. Vankilassa oli myös kirkko, joka oli pyritty tekemään neutraaliksi, jotta sinne voitiin kutsua eri uskontokuntien edustajia. Lisäksi vankilassa oli aina joku, jolle vangit voivat puhua, vaikka määrä oli suhteellisen pieni (1/1000 vankia).

Vankilassa on mielenterveysosasto sekä terapeuttinen yhteisö, jonka toimintaan pääasiassa osallistuin. Terapeuttisen yhteisön malli oli sovellettu Norjalaisesta Phoenix-ohjelmasta ja se tarjoaa ohjelman, joka keskittyy asukkaiden käyttäytymisen muutokseen ja kuntoutukseen. Terapeuttisessa yhteisössä toteutetaan erilaisia toimintoja kuten terapiaa sekä koulutusta, työtoimintaa, vapaaehtoistyötä, kulttuuritoimintaa ja eläinavusteista terapiaa. Ohjelman tavoitteena on edistää vankien sopeutumista ja ehkäistä rikoksien uusiutumista sekä mahdollistaa suhteiden parantuminen omaan perheeseen ja lähipiiriin.

Terapeuttisessa yhteisössä moniammatillinen tiimi valvoo ja arvioi asukkaiden edistymistä sekä johtavat terapeuttisia ryhmiä. Suuri merkitys on yhteisöllä ja sen sisäisellä hierarkialla, jossa uusia vankeja ohjaavat pidemmällä olevat vangit, “isoveljet”, joilla on myös muodollista ja epävirallista valtaa suhteessa yhteisöön. Isoveljet järjestävät erilaista sisäistä koulutusta osaamisensa mukaan, sekä tukea erilaisiin tilanteisiin. Päivittäisessä ohjelmassa on suunniteltuja toimintoja, kuten kotikokouksia, erilaisia työtehtäviä, erilaisia terapeuttisia ryhmiä sekä virkistystoimintaa. Päivärytmi vankilassa rakentui sääntöjen ja asetusten (Rules and Regulations) opettelusta kahdesti päivässä. Aamupäivällä ja iltapäivällä vangit osallistuivat sääntöjen opetteluun ja sen jälkeen he tekivät työtehtäviään. Konfliktitilanteissa vankien odotettiin kirjoittavan ongelmatilanteesta paperille ja jättävän sen vastaavalle henkilölle. Joka päivä vangeilla oli myös mahdollisuus tavata isoveljiään, jotka toimivat heidän ohjaajinaan.

Lisäksi asukkailla on omaa aikaa, jolloin he voivat keskittyä esimerkiksi lukemiseen ja urheiluun. Ohjelman toteutuksessa korostetaan rutiinin sietämistä, toistoa ja samankaltaisuutta. Osastolla oli myös keittiö, jossa vangit pystyivät valmistamaan omaa ruokaansa ja säilyttämään sitä.

Henkilökohtaisesti oli mielenkiintoista nähdä draaman käyttöä vankilaolosuhteissa. Terapeuttisessa yhteisössä pääsin osallistumaan hankeyhteistyön mahdollistamaan draamatyöpajaan, jonka vetäjät tulivat Ranskasta forumteatteriryhmästä nimeltä Théâtre de l’Opprimé. Hyvin ohjattu draama improvisaatioharjoituksineen ja ryhmäyttävänä toiminta toimi tässä yhteydessä ja vangit sanoivatkin, että draaman avulla he kokivat olevansa hetken vapaita. Toisen maistiaisen sain Rahovan vankilan vierailun aikana, jolloin pääsin katsomaan vankien näyttelemää teosta Shakespearin Macbethista. Tästä jäi erityisesti mieleen upea päänäyttelijä Macbeth, sekä vanhempi rinta rottingilla oleva näyttelijä, joka oli pukeutunut mafiakohtauksessa liituraitapukuun. Draaman käyttö vankilaolosuhteissa jäi todella pohdituttamaan ammatillisessa mielessä.

Matkan aikana sain mahdollisuuden tutustua syvemmin terapeuttiseen yhteisöön, keskustella vankilan työntekijöiden kanssa ja haastatella joitakin vankeja. Keskustelimme vankilan käytännöistä, desistanssista ja niihin liittyvistä asioista. Kävi ilmi, että esimerkiksi AA- ja NA-ryhmät eivät olleet yhtä tunnettuja ja käytettyjä kuin Suomessa. Kävimmekin hyviä keskusteluja aiheesta. Romaniassa päihdeongelmat koettiin perheen sisäisinä, häpeällisinä ongelmina, ja niihin haettiin mieluummin apua suljetuilta ja maksullisilta klinikoilta. Suomessa päihdeongelma nähdään enemmänkin yksilön ongelmana, kenties sen vuoksi siihen puuttuminenkin on enemmän yksilön varassa. Vankilan ja ehdonalaispalveluiden välillä ei ollut kovin paljon keskustelua, ja järjestelmä oli ruuhkautunut ja pirstoutunut.

Terapeuttisessa yhteisössä vangit opettivat toisilleen mm. erilaisia kädentaitoja, myös minulle yritettiin opettaa näiden upeiden lankanaulatöiden tekemistä.

Tutustumisen aikana pääsin haastattelemaan myös muutamia vankeja ja vapautuneita henkilöitä heidän ajatuksistaan ja kokemuksistaan vankilassa. Eräs vanki oli kiertänyt Eurooppaa ja nähnyt vankeinhoitoa eri kulmista. Erityisesti Norjan järjestelmä oli vangille jäänyt mieleen, koska siellä hyödynnettiin esimerkiksi eläimiä kuntoutumisen tukena, vangit pääsivät kouluttamaan koiria ja samalla oppivat esimerkiksi vuorovaikutustaitoja. Näiden keskustelujen kautta sain syvällisemmän käsityksen vankien näkökulmasta ja heidän ajatuksistaan liittyen desistanssiin ja uudelleenrakentumiseen. Perheen merkitys nousi esiin myös näissä keskusteluissa, esimerkiksi jos ajatteli rakentaa rikoksetonta elämää, perheen merkitys myös taloudellisena tukena oli merkittävä. Oma perhe, ikääntyminen ja lapset olivat asioita, mitkä toimivat “ankkureina” oman kuntoutumisen ja rikoksettoman elämän rakentamisen polulla.

Kaiken kaikkiaan Erasmus+ -vaihto Bucharestiin ja vankilavierailuni Jilavan vankilassa oli virkistävä ja silmiä avaava kokemus. Sain mahdollisuuden tutustua vankilan elämään, osastoihin, siellä tehtävään työhön ja toimintoihin sekä kuulla vankien tarinoita ja näkökulmia. Matkani avasi ymmärrystäni vankilajärjestelmästä ja sen haasteista, samalla opin arvostamaan vankilan pyrkimyksiä tarjota vangeille mahdollisuuksia osallisuuteen ja uuteen elämään. Kummallista kyllä, vaikka olin täysin eri ympäristössä kuin työssäni kotisuomessa, sain suoraan myös ajatuksia siihen, että miten työtä voisi kehittää myös Suomessa. Sain rauhassa käydä ammatillista pohdintaa yhdessä romanialaisten kollegojen kanssa ja samalla ymmärtää enemmän kohderyhmästä. Kiitos lämpimästi kaikille, jotka matkan mahdollistivat, erityiskiitos Jilavan vankilan henkilökunnalle, Mihaelalle, Danielille ja Cristinalle hyvästä opastuksesta ja huolenpidosta! Mulțumesc mult personalului închisorii Jilava, lui Mihaela, lui Daniel și lui Cristina pentru îndrumarea și grijă lor bună!