^[Otsikkona on Malmön kunnan virallinen slogan.

Torstaina osallistuin työpajaan nimeltä Jobbredo, jossa hiotaan työnhakutaitoja. Iulia puhui kotoutumiskaaresta ja itseensä uskomisesta. Evin aiheena oli hissipuhe ja video-CV. Osallistujat olivatkin kaikki korkeasti koulutettuja. Kaikki jakoivat kuitenkin saman tilanteen: vaikka koulutusta, kokemusta, taitoja ja kielitaitoakin on, töitä ei löydy. Yksi osallistuja kertoi, että hänen miehensä ei saanut ainuttakaan työpaikkaa Ruotsissa ennen kuin hänellä oli kontakteja ja suosittelijoita, ja sen jälkeen sai siivoustyön – vaikka hänellä on insinöörin koulutus ja 15 vuoden työkokemus. IKF pystyy jossain määrin tarjoamaan osallistujille myös kontakteja työnantajiin ja tavoitteina olisi löytää näitä yritysmentoreja enemmän. Ymmärrettävästi siinä on iso työ.

Victorupesi-hanke työskentelee erilaisten haavoittuvien kohderyhmien parissa eri EU-maissa. Video-CV kehitettiin ensin ryhmässä, jossa oli autismin kirjolla olevia naisia. Videolla he pystyivät kertomaan neuroepätyypillisyydestään siten, että siitä tulikin heidän vahvuutensa. Videolla he pystyivät olemaan vahvoja omia itsejänsä. Tarina inspiroi minua ja syntyi ajatus, että ehkä myös meidän opiskelijamme voisivat hyötyä tällaisesta työkalusta. Monelle itsensä ilmaiseminen puhumalla ja ilmein on paljon helpompaa ja luontaisempaa kuin kirjoittaminen. Video-CV:ssa voi myös näyttää töitä, joita olet tehnyt, ja siinä voi tuoda esiin persoonallisuuden, joka meidän opiskelijoilla usein hukkuu paperisissa CV:issä digihaasteiden ja kirjoittamisen haasteiden alle.

Torstaina olin mukana myös ruotsin kielen keskusteluryhmässä, jossa keskusteltiin syrjinnästä ja tasa-arvosta lähinnä miesten ja naisten välillä. Cirkel ledare Suzanaa ja minua lukuunottamatta muut käyttivät ruotsin lisäksi keskustelukielenä myös arabiaa. Keskustelussa nousi hyvin esiin naisten ajatuksia tasa-arvosta esimerkiksi perheessä. Ei ole helppoa tasapainotella kahden eri kulttuurin keskellä, kun molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. IKF:ssa huomasin uudelleen, että meilläkin voisi olla silloin tällöin pelkästään naisten ryhmiä. Pienessä turvallisessa tilassa naiset voivat tukea toisiaan ja on turvallinen tila nostaa esille tärkeitä teemoja.

Illalla vierailin Malmön upeassa pääkirjastossa, Stadsbibliotekissa. Arkkitehtuurissa yhdistyvät menneet vuosisadat ja moderni aika. Kirjastossa oli paljon avaraa tilaa ja kutsuva tunnelma. Malmös många språk -osastolta löysin kaunokirjallisuutta yli 50 kielellä, myös suomenkielinen kokoelma oli hyvä.

Perjantaina kävin paljon epävirallisia keskusteluja työntekijöiden, vapaaehtoisten ja harjoittelijoiden kanssa. Puhuimme politiikasta, Ruotsin systeemistä työttömille, tasa-arvosta, miesten ja naisten kulttuurien eroista Euroopassa ja paljon kaikesta. Olisin mennyt seuraamaan myös Svenska för nybörjare -ryhmää, mutta koska satoi ja oli perjantai ja vieläpä ramadan, sinne tuli vain yksi osallistuja. Juttelin hänenkin kanssaan hetken.

Olisin toivonut löytäväni vielä selkeän esityksen Ruotsin kotoutumisen systeemistä, vaikka jonkin verran tietoa siitä sainkin. Siinä tuntui olevan joitakin yhteneväisyyksiä ja toisaalta eroavaisuuksia suomen systeemiin verraten. Jatkan Googlen avulla ja ehkä kysyn vielä tutuiksi tulleilta kontakteiltani. Yksi kiinnostava ero oli kielitaidon arviointi viidellä eri osa-alueella: mukana oli meidän neljän (suullinen tuottaminen, kuullun ymmärtäminen, kirjallinen tuottaminen, tekstin ymmärtäminen) lisäksi vielä suullinen vuorovaikutus, joka eroaa suullisesta tuottamisesta siten, että se ei ole pelkästään yksinäistä papatusta vaan se elää muiden osallistujien kanssa. Tämähän on hyvinkin keskeinen osa kielitaitoa, sillä eri kulttuureissa ja eri kielissä se tapahtuu eri tavoin.

Keskusteluissa viikon aikana nousi esiin, että esimerkiksi käsitteet kotoutuminen ja tasa-arvo ovat niin paljon käytettyjä, että ei ole välttämättä ollenkaan selvää, mitä niillä tarkoitetaan. Jokainen käyttää niitä omissa tarkoitusperissään, ja siksi onkin tärkeää, että kun puhutaan näistä käsitteistä, samalla määritellään, mitä juuri minä tässä yhteydessä haluan sillä viestittää.

Malmö on tunnettu kahvilakulttuuristaan ja itsekin kahviloiden rakastajana löysin muutaman helmen. Ehdin käydä myös Konsthallen taidenäyttelyssä. Matkalla opin, että Ruotsissa on enemmän

• kokolattiamattoja
• paperikasseja
• sähköautoja
• pyöräteitä (siis sellaisia oikeita pyöräteitä, joilla ajetaan lujaa eikä väistellä mummoja)
• itsepalvelukassoja
• kohteliaisuusfraaseja.

Pidän tärkeinä kokemuksina niitä, joissa edes hetken ja etäisesti olen itse uudessa paikassa ja vähemmän vahvan kielen varassa. Huomasin, että ihmisten asenteilla on iso merkitys. Jos joku puhuu mulle ystävällisesti ja kärsivällisesti, uskallan itsekin ilmaista itseäni rohkeammin. Uudessa paikassa täytyy tietää valtavasti asioita, eivätkä ne välttämättä ole ollenkaan niin kuin olet aina kuvitellut.

Tärkeimpänä kotiinviemisenä aloin vaalia ajatusta opiskelijoiden osallisuudesta. Minua puhutteli sekä IKF:lla että Hyllenillä se, miten kotoutumista ei toteuteta ylhäältä alaspäin vaan vertikaalisesti. Sillä on valtava voima, että toimintoja ohjaavat ihmiset tietävät itse, millaista on olla asiakkaan paikalla. Ei tarvitse puhua miehistä tai naisista tai maahanmuuttaneista, voi puhua vain ihmisistä. Alla blir hörda och sedda.

Hyllenissä opiskelijat voivat toimia kielimentoreina jo hyvin varhaisessa oppimisen vaiheessa ja pystyvät kenties myöhemmin työllistymään avustajina tai opettajina. IKF toivoo, että tulevaisuudessa yhä enemmän osallistujat alkaisivat vetää omia piirejään. Siinä syntyy mahdollisuus sille, että jokainen antaa omasta osaamisestaan ja kaikki voivat oppia yhdessä toisiltaan. Tätä opiskelijoiden aitoa ääntä tarvitsisimme enemmän meilläkin.

Maahanmuuttanut ei ole uhri vaan toimija.