Lento saapui Bukarestiin paikallista aikaa klo 11:35, eli juurikin aikataulussa. Suomesta kuudelta lähdettyäni ja Saksan kautta lennettyäni Bukarestiin minua tervehti hyvinkin keväisen oloinen maisema. Ihan kun nurmikko olisi päässyt hengittelemään raikasta ilmaa lumen alta. Passin ja koronapassin tarkastuksessa täti katsoi dokumenttini ja tokaisi ”Ok, bye” eli ilmeisemmin ei ollut ongelmia ja marssin eteenpäin. Saapuneiden aulassa ’sports 4 all association’ yhdistyksen työntekijä Mihai oli minua kyltin kanssa vastassa. Vaihdoimme kuulumiset lyhyesti ja vessan kautta meitä odotti 400km asfalttia, joka vei meidät kohti Romanian Bucovina alueella olevaa Suceavan kaupunkia.

Kerkesimme Mihain kanssa juttelemaan ensinnäkin hänen yhdistyksestään ja minkälainen ohjelma minulle on järjestetty. Ohjelma kuulosti oikein mielenkiintoiselta; pääsen tutustumaan klinikkaan ja heidän toimintaan jonka asiakkaina ovat alkoholi-, huume- ja peliriippuvaiset, Mihai lupasi, että käymme heidän kanssaan vuorilla. Suomipojalle ei tarvitse olla kummonen mäki, että voittaa Suomen tunturit. Pitkän ajomatkan aikana selvisi myös miksi Romaniassa (varsinkin tähän aikaan vuodesta) on miehiä pelloilla aseet käsissä; ilmeisesti on jäniksen metsästyskausi. Ei ilmeisesti ruuaksi vaan ihan vain etteivät pupuset pilaa satoa.

Sunnuntai 30.1.

Tänään oli ensimmäinen ”työpäivä” ja Mihai tuli hakemaan tukevan hotelliaamiaisen jälkeen hotellin ovelta ja suuntasimme ensin liikuntahallille (monista), jossa oli meneillään 16 -vuotiaiden koripalloturnaus, jota Mihain kolleega oli järjestämässä. Turnauksessa oli kuusi joukkuetta ja vain yksi Suceavasta, muut olivat viereisistä kaupungeista. Tämän jälkeen jatkoimme kohti Vaman kaupunkia ja klinikkaa nimeltä Aliat Clinic, joka toimii hotellissa noin 5-6 kertaa vuodessa viikon intensiivijaksoilla. Muutoin klinikka toimii Suceavassa ja silloin on tarjolla vain päiväkäyntejä.

Klinikalle valitaan yhteensä 12 kuntoutujaa ja osa heistä on ollut palvelussa jo useamman vuoden joten he ovat työntekijöille ja joillekin kuntoutujille tuttuja, osa on heistä ollut intensiivijaksolla aiemmin. Tänään sain olla Mihain mukana kun hän ohjaa parin tunnin liikuntatuokion kuntoutujille. 7 kahdestatoista kuntoutujasta osallistuu mukaan liikuntatuokioon. Ensimmäinen asia mikä nousee klinikalla ja liikuntatuokiossa esille on lämmin ja turvallinen ilmapiiri, Mihai tuntee asiakkaat ja he tuntevat toisensa. Puheensorina on katkeamaton tunnilla ja naurua on ilmassa usein ja se on varauksetonta. Ennen tuokion loppurentoutusta pääsen ohjaamaan aivojumppaa jota jo aiemmin ehdotin Mihaille, että olisi kiva myös olla ohjaustuokiossa ohjaamassa mukana. Aivojumppa sai aivot rullalle ja suun hymyyn. Oli kiva saada yhteys heihin ja heidän englanninkielen taito oli sen verran hyvää, että ohjaaminen englanniksi onnistui muitta mutkitta.

Maanantai 31.1.

Maanantaina oli edessä toinen päivä Klinikalla ja olisi se kuuluisa the vuoripäivä. Vähän jännittää mitähän sinne kannattaa laittaa päälle jos vaikka sattuu eksymään ja pitää tarpoa yöt ja päivät sudet seurana! Mihai oli taas odottamassa hyvissä ajoin ennen kymmentä ja kävimmekin alkuun Mihain toimistolla ja tutustumassa yhteen (monista) liikuntatiloista ja urheiluseuroista. Tapasimme valmentajan, jolla oli sillä hetkellä noin kymmenen juoksijaa aloittamassa harjoituksia, radalla myös näkyi pikakävelijöitä ja kolme painijaa. Hetken aikaan tutustuimme heidän toimintaan ja lähdimme kohti klinikkaa ja Piatrele Doamneita (eng. Stone lady, suom. Kivi nainen), joka Mihain näyttämistä kuvista näytti jo aivan huikealta. Klinikalla saimme lounaan kuten eilenkin, tänään oli luvassa perinteistä vihanneskeittoa alkuun ja sen jälkeen polentaa (kukkakaalimuussi?) ja sarmalea (Romanian versio kaalikääryleistä, se parempi versio huom.). Romaniassa keiton kanssa tarjoaan jalapenoja, joka on aivan mahtava keino syödä keittoa. Jos jotain pitäisi Romanialta ottaa mallia, se olisi tämä.

Lounaan jälkeen lähdimme kolmella autolla kohti vuorta. Noin tunnin ajomatkan mutkaisten teiden jälkeen löysimme itselle korkealta (1860m) parkkipaikalta, lähtöpaikalta kohti kierrosta. Parkkipaikalla meitä oli tervehtimässä joukko koiria, en tiedä mistä ne olivat sinne tulleet ja mitä he siellä tekivät, mutta ainakin yhdelle kelpasi rapsutukset. Jos ei vielä ajomatkalla ollut huikeita näkymiä niin puolen tunnin kuluttua oli, pääsimme kivi naisen juurelle ja huh huijaa mitkä näkymät. Luulen, että kuvat kertovat enemmän kuin minun kirjoitukseni, joten nyt voi ihastella:

Vuoren valloituksen jälkeen oli matkattava klinikalle viemään asiakkaat vielä jatkamaan muutama päivä jaksoaan ja suunnata Mihain kanssa kohti Suceavaa. Matka sujui joutuisasti keskustelleen monista ja monista asioita, mm. Romanian historiasta ja etnisistä vähemmistöistä. Ensimmäiset kaksi päivää on mennyt Romaniassa pikaisesti, olen oppinut paljon ja toivottavasti en ole aivan kaikkia unohtanut. Mihain tietopankki Romaniasta, seurojen, yhdistysten ja koulun yhteistyöstä on huima ja huomaa kuinka on Mihai on tärkeä henkilö Suceavassa ja sen lähialueella sekä Sports 4 all associationille. Romanian pitänyt hyvänä, ruoka on hyvää ja ihmiset ovat mukavia. Taas kohti seuraavia seikkailuja! – Juhani