Viimeisenä päivänä saimme tutustua Italian oikeusministeriön alaiseen virastoon, joka on verrattavissa Suomessa Rikosseuraamuslaitoksen yhdyskuntaseuraamustoimistojen työhön. Meillä oli pitkä tapaaminen viraston kahden sosiaalityöntekijän kanssa. Paikallisen tyylin mukaan keskustelu pulppusi vuolaana ja ajautui välillä sivupoluille. Kaiken kaikkiaan tämä oli viraston harmaudesta huolimatta yksi värikkäimmistä ja vivahteikkaimmista tapaamisista koko viikon aikana.

Koko Italiassa ehdonalaisia, koevapauksia sekä avovankeja ja vankilasta vapautuvia ohjataan sekä valvotaan saman protokollan mukaan. Toimiston työntekijöitä oli Livornon alueella 10 ja asiakkaita noi 800-900. Eli melkein sata asiakasta työntekijää kohden. Asiakkuuksia oli erityyppisiä alkaen pelkästään vapautuvien vankien sosiaalisella profiloinnilla, vuosia kestävään ohjaukseen ja valvontaan.

Pidempiaikaisia asiakkaita tavattiin asiakkaan tarpeista riippuen kaksi-kolme kertaa kuukaudessa. Tapaamisilla keskusteltiin tehtävistä, mitä asiakas on hoitanut ja sovittiin ennen seuraavaa tapaamista suoritettavia asioita. Sosiaalityöntekijät valvoivat esimerkiksi asiakkaiden sosiaalisia suhteita ja vanhemmuutta, työn etsintää tai siitä suoriutumista, päihde- ja mielenterveyskuntoutumista tai yhdyskuntapalvelusta ja vapaaehtoistöitä.

Tapaamisen aikana puhe soljui vertaillen suomailaisia ja italialaisia palveluita, rikosseuraamusalaa, yhteisöjä ja kulttuuria. Löysimme eroavaisuuksia, mutta myös paljon yhtäläisyyksiä. Meihin teki suuren vaikutuksen se, että Italiassa rikosseuraamustyöhön integroitu sosiaalityö on suhteellisen uusia asia, mutta he ovat saaneet siinä nopeasti kiinni muita Euroopan maita, kuten Saksaa ja Ranskaa. Vaikka he saavutuksiaan hieman vähättelivätkin. Complimenti!

Viimeisen tapaamisen jälkeen saimme nauttia Progetto L.i.n.c.:in toimitusjohtajan Veronican sekä varatoimitusjohtajan Guidon kanssa ihastuttavan lounaan merenrannassa. Emme sanoneet hyvästejä, sanoimme näkemisiin. Tämä on alku toivottavasti pitkälle yhteistyökumppanuudelle.