Saavuin Malmöhön myöhään sunnuntai-iltana. Oli pahaenteisesti synkkä ja myrskyinen yö – kuulemma kylmempää kuin koko talvena.

Aamulla sain kuitenkin herätä viereisen St. Petri -kirkon kellojen kumahduksiin ja viehättävään maisemaan. Yksi tapaamistani työntekijöistä kuvaili Malmöä sanoin ”so ugly it’s almost beautiful”. Malmö on vanha teollisuuskaupunki. Vanha kaupunki on suloinen mukulakivikatuineen, värikkäine taloineen ja pienine rappusineen.

Malmössä asuu 350 000 asukasta ja koko metropolialueella jopa 750 000. Asukkaista kolmannes on syntynyt Ruotsin ulkopuolella. Malmön alueella elää ihmisiä 180 eri kansallisuudesta ja äidinkielinä puhutaan 150 eri kieltä. Vielä muutama vuosi sitten alue oli surullisen kuuluisa myös väkivaltaisista jengitappeluista ja muista levottomuuksista, mutta nyt välikohtaukset ovat hieman vähentyneet.

Olen tutustumassa Internationella Kvinnoföreningin (IKF) toimintaan aivan Malmön keskustassa. Keskustan toimintaan osallistuu toistasataa naista joka viikko. Jotkut ovat toiminnassa mukana vuosia, toiset vain yhden kurssin verran. Keskus järjestää erilaisia toimintaryhmiä, joissa voi muun muassa oppia ruotsia, parantaa työnhakutaitojaan, saada tukea vanhemmuuteen, oppia tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista, harrastaa liikuntaa ja käsitöitä tai tutustua lähiseudun palveluihin. Osassa ryhmistä voi oppia ammattiin valmistavia taitoja (joskaan tutkintoja ei ole), osa toimii vertaistukiryhminä.

Tänään sain osallistua ruotsin kielen ryhmään. Oli kuin olisin kotiin tullut: selkosuomen sijasta puhuttiin selkoruotsia ja luokan edessä huseeraamisen sijasta istuin itse penkissä, mutta afgaaninainen kertoo tarinaa samalla tutulla tavalla, ajatus kulkee samalla tavalla, siinä se olla-verbi jää pois samalla tavalla ruotsista kuin suomestakin. Sain myös itse havaita, kuinka paljon mieluummin olisin vaihtanut itselleni vahvempaan kieleen, jos sellainen olisi ollut käytettävissä, mutta kärsivällisesti rakensimme siltoja yhteiseen ymmärrykseen. ”Jag pratar bara ett litet litet svenska”, nauroin, ja sain vastaukseksi: ”Liksom oss alla!” Koen tärkeäksi hetket, jolloin pystyn samaistumaan siihen avuttomuuteen, jonka vähäinen kielitaito tuo.

IKF on vireä yhteisö, jonka missiona on antaa jokaiselle naiselle ääni, luoda paikka, jossa jokainen tulee nähdyksi. Ilmapiiri on lämmin ja kodinomainen. Suuri osa henkilökunnasta (ellei kaikki, en ole vielä varma) on taustaltaan maahanmuuttaneita tai monikulttuurisia. IKF:n ytimessä on ajatus, että maahanmuuttajanaiset eivät ole uhreja, joita tulee auttaa tai sääliä, vaan he ovat vahvoja oman elämänsä toimijoita. Tämän ajatuksen voisin viedä voimakkaammin mukanani Suomeen: luoda rakenteita, jossa aidosti kaikki oppivat kaikilta ja joissa voidaan tukea itseluottamuksen syntyä. Silta-Valmennuksella on kuntouttavalla puolella olemassa malli, jossa asiakas voi edetä apuvalmentajuuden kautta työelämään. Ehkä kotokoulutuksen puolella tarvittaisiin jotakin vastaavaa: jotakin matalan kynnyksen ensimmäistä askelta osallisuuteen ja itse tekemiseen, työllistymisen alkuun.

Kävin koskettavan keskustelun, jossa nainen muisteli ensimmäisiä kuukausiaan Ruotsissa. Hänen aiemmassa kotimaassaan naapurit ovat aina toisiaan varten, koko kylä kasvattaa lapsia ja ihmiset tuntevat toisensa. Ruotsissa hän ei voinut ymmärtää, miksi perheelle annettiin kyllä asunto ja huonekalut, mutta sitten ovi pamahti auttajien jälkeen kiinni. Kukaan ei kysynyt, miltä tuntuu, kukaan ei viettänyt aikaa. Varsinkin alkuvaiheessa pienikin ystävällisyys on kullanarvoista.

Olen osallistunut koko talon tiimikokoukseen sekä brainstorming-sessioon, jossa kirjoitettiin porukalla palvelukuvausta eräälle rahoittajataholle. Näistä hallinnollisista hetkistä jäi mieleen muutama kiinnostava käytäntö: tiimikokouksen alkaessa kaikki sulkivat läppärinsä ja laittoivat puhelimensa laukkuun. Siinäkin hetkessä keskityttiin yhdessä olemiseen. Brainstorming-hetki aloitettiin yhteisellä hengitysharjoituksella, koska yksi työntekijä on myös joogaopettaja (tämä ei tainnut olla kuitenkaan tavallinen käytäntö).

Odotan innolla tulevia päiviä inspiroivien naisten seurassa! Alla olevassa videossa on monia tapaamiani työntekijöitä ja harjoittelijoita.